OECD:n tuoreen Work Life Balance -tutkimuksen mukaan Suomi on tutkituista maista vasta sijalla 15. Tutkimuksessa selvitettiin, missä maissa viikoittainen työtuntimäärä on runsas (> 50 tuntia viikossa) ja mikä osuus työntekijöistä työskentelee tällaisia tuntimääriä sekä kuinka paljon aikaa vuorokaudessa työntekijä voi käyttää lepoon ja palautumiseen.
Suomessa keskimäärin 4 % työntekijöistä tekee viikoittaisella työtuntimäärällä laskien runsaasti töitä, OECD:n keskiarvon ollessa 11 %. Vuorokautista vapaa-aikaa työntekijöillä Suomessa on keskimäärin 15,2 tuntia (eli 63 % vuorokaudesta). OECD:ssä keskiarvo on tasan 15 tuntia.
Tutkimuksesta ilmenee, että runsaita viikkotyötuntimääriä tekevien työntekijöiden määrällä tarkasteltuna Suomi on sijalla 12/40.
Valtaosassa maita siis työskennellään enemmän runsaita viikkotyötuntimääriä kuin Suomessa.
Jos tarkastellaan EU/ETA-maita tutkimuksen mukaisen työajan ja bruttokansantuotteen per asukas suhdetta, niin tällä perusteella ei ole nähtävissä kytkentää. Esimerkiksi Sveitsissä työskennellään vähän runsaita viikkotyötuntimääriä (0,4 % työntekijäistä), mutta sen BKT on toiseksi suurin. Toisaalta Islannissa tehdään hyvin yleisesti runsaita viikkotyötuntimääriä (15,1 % työntekijöistä) ja sen on BKT sijalla neljä.
Suurin piirtein puolessa, BKT:lla mitaten, Suomea edellä olevassa maassa tehdään yleisemmin runsaasti töitä viikossa ja vastaavasti noin puolessa vähemmän kuin Suomessa.
Karkeana tulemana voitaneen pitää sitä, että työtuntien määrällä ei sinällään ole paljoakaan merkitystä tuottavuuden kannalta, vaan tärkeämpää on se, mitä tuntien aikana tehdään.
Tämä edellyttää muun muassa työtuntien järkevää kohdentamista.
Miten tämä sitten liittyy paikalliseen sopimiseen? Siten, että paikallisella sopimuksella voidaan useimmilla aloilla sopia lakia ja työehtosopimusta tarkoituksenmukaisemmin esimerkiksi työajoista. Useimmissa työehtosopimuksissa on kymmeniä asioita, joista voidaan paikallisesti sopia toisin. Havaintojeni mukaan osa yrityksistä hyödyntää hyvin paikallisen sopimisen mahdollisuutta, mutta suuri osa ei sitä tee.
Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on osa työntekijöiden kokemaa työhyvinvointia. Työhyvinvointi vaikuttaa yrityksen kilpailukykyyn, taloudelliseen tulokseen ja maineeseen. Hyvin tehdyllä paikallisella sopimuksella on mahdollista sekä lisätä työntekijöiden työhyvinvointia että yrityksen kannattavuutta. Pleinert & Partner tarjoaa henkilöstöstrategiapalveluja, jolloin yhdessä yrityksen kanssa voidaan myös analysoida paikallisten sopimusten tarvetta ja tarvittaessa laatia toimintasuunnitelma sekä toteuttaa se.
Edellä mainitun OECD:n tutkimustulokset löytyvät osoitteesta:
http://www.oecdbetterlifeindex.org/topics/work-life-balance/
Petteri
