Olipa kerran kaukana Pohjolassa eräs teknologiateollisuuden asiantuntijayritys, jossa oli mahdottoman viisaita ihmisiä. Yrityksen perustajat olivat rakentaneet toimivan palvelun ja liiketoimintamallin markkinoille, joissa kysyntä ylitti tarjonnan. Asiakkaat kantoivat säkkikaupalla hunajaa yritykseen, saadakseen palan tuota yritykseen kertynyttä viisautta ja osaamista. Hunajalla palkattiin uusia osaajia ja viisautta riitti yhä useammalle. Kasvun käyrät olivat ensimmäisinä vuosina lentomäen kaltaiset ja markkinoilla riitti sekä asiakkaita, että uutta työvoimaa. Vain taivas oli rajana ikuiselle kasvulle ja upealle tarinalle.
Sattuipa sitten, että eräänä kesäisenä päivänä Yrityksen pääkonttorin kulmahuoneen ikkunalle lehahti korppi. Ei ollut korpilla nokassaan oliivipuun oksaa, vaan lehdykäinen jossa oli painettuna työmarkkinabarometri. Tuo barometri kertoi, että viisauden ja osaamisen markkinoille oli tullut muitakin tarjoajia – Kilpailijoita, jotka aikoivat ammentaa osaajia siitä samasta lähteestä, jota Yritys käytti. Maalattiinpa siinä vielä uhkakuvaakin lähteen tulevasta ehtymisestä. Vilkaistuaan barometria, Yrityksen pääviisas ajatteli, että kaikkea se korppi nokassaan kantaakin – pelkkä pahanilmanlintu koko otus. Yrityksellähän ei ollut mitään hätää. Asiakkaat kantoivat hunajaa edelleen säkeittäin ja osaajalähde vaikutti ehtymättömältä. Kannatti siis jatkaa samalla mallilla kuin aiemminkin.
Tulipa sitten talvi, niin kuin Pohjolassa useimmiten oli tapana tulla. Päivät lyhenivät ja ilma viileni. Koska Yrityksen osaamisella ja viisaudella oli edelleen kova kysyntä, Pääviisas asteli tapansa mukaan iltahämärissä osaajalähteelle. Sieltä hän hankkisi lisää osaajia.
Päästyään lähteelle, hän lausui taikasanat:
Mahtava meno, hyvä porukka, näköalapaikka, tärkeitä projekteja, kilpailukykyinen palkka – tule tule meille huiskis
Yrityksen Pääviisas jäi odottamaan, kuten aina ennenkin, mutta kuinkas ollakaan, tällä kertaa osaajat eivät nousseetkaan lähteen pinnalle niin kuin ennen. Aiemmin pinnalla oli useita osaajia, joista oli helppo valita sopivammat mukaansa ja kiikuttaa heidät kohti konttoria.
Pääviisas yritti uudestaan, ja tällä kertaa kuuluvammalla äänellä: ”Mahtava meno, hyvä porukka, näköalapaikka, tärkeitä projekteja, kilpailukykyinen palkka – tule tule meille huiskis!” Pitkä odotus, mutta tälläkin kertaa osaajalähteen pinta pysyi tyynenä. No, eipä hätää, ajatteli pääviisas. Osaajat lienevät vain nukkumassa. Tulen huomenna uudestaan.
Koitti uusi päivä ja Yrityksen Pääviisas asteli toiveikkaana osaajalähteelle ja lausui niin usein ennenkin lausutut taikasanat: ”Mahtava meno, hyvä porukka, näköalapaikka, tärkeitä projekteja, kilpailukykyinen palkka – tule tule meille huiskis”. Pitkän odotuksen ja useaan kertaan toistettujen taikasanojen jälkeen Osaajalähteen pinnalla väreili, mutta pinnalle kurkotti vain muutamia osaajia, jotka eivät vaikuttaneet sopivilta. Nyt Pääviisas muisti kesäisen korpin ja barometrin synkän uhkakuvan osaajalähteestä. Jospa tuo korpin tuoma viesti olikin totta.
Synkin mielin Pääviisas lähti osaajalähteeltä ja asteli kohti Yrityksen pääkonttoria. Mikäpä nyt avuksi, jos osaajalähteestä ei riitäkään jatkossa osaajia kaikille halukkaille, hän ajatteli. Palan matkaa käveltyään pettymys vaihtui kiukuksi ja päästyään pääkonttorille Pääviisas päätti ryhtyä toimeen, jolla Yritykseen löytyisi lisää osaajia. Vain siten varmistettaisiin asiakkaiden tyytyväisyys ja hunajavarastot.
Ensi töikseen Pääviisas ajatteli kirjoittaa valtakunnan Aviisiin viestin, jossa kerrottaisiin osaajalähteen ehtymisestä ja vaadittaisiin valtakunnan osaajalähdevastaavaa välittömiin toimenpiteisiin. Tämän lisäksi valtakunnan osaajalähdevastaavan tulisi perustaa kanavahanke, jonka kautta osaajalähteeseen virtaisi uusia osaajia muista valtakunnista.
Ajatukseensa tyytyväisenä Pääviisas otti kynän ja ryhtyi toimeen. Kun ensimmäiset rivit osaajapulasta olivat valmiit, Pääviisas katsahti ulos ikkunasta, jossa iloinen osaajajoukko kulki tietä pitkin Kilpailijan viiri keskellään. Näyttipä joukossa olevan myös entisiä Yrityksen osaajia. Nyt Pääviisas meni hämilleen. Miten Kilpailija oli onnistunut osaajahankinnassaan, vaikka käytti samaa lähdettä. Olisiko sillä paremmat taikasanat?
Tästä ajatuksesta riemastuneena Pääviisas päätti jättää kirjoituksen Aviisiin kirjoittamatta seurata Kilpailijan tapaa hankkia osaajansa. Seuraavana Iltana Pääviisas naamioitui ympäristöön sopivalla viitalla ja asettui tien viereen odottamaan. Kun Kilpailija asteli tietä pitkin, Pääviisas seurasi tätä matkan päästä osaajalähteelle. Pääviisas asettui muhkean katajan taakse ja jäi odottamaan. Nyt ne kuultaisiin – Uudet ja paremmat taikasanat.
Kilpailija seisoi osaajalähteen luona ja lausui juhlavasti:
Me neuvoilla fiksuilla purettiin, koko rekryprosessi pieniin osasiin.
Viesti alusta loppuun se kirkastettiin ja osaajien aikaa arvostettiin.
Ei luriteltu lupauksia tyhjiä, joihin saattaisi pettyä.
Mietittiin mitä me tarjotaan, kun yhteistä matkaa kuljetaan.
Nyt tekeminen kirkastui kullekin, näin me rekrytään entistä tehokkaammin.
Pääviisas kuunteli tarkkaavaisena Kilpailijan sanoja ja kurkkasi katajanoksien välistä. Mutta mitä ihmettä, Kilpailija ei suunnannut sanojaan osaajalähteelle, vaan mukana oleville osaajahankinnasta vastaaville. Nämä puolestaan olivat valmiina osaajalähteen luona ja kävivät vuoropuhelua osaajien kanssa. Hetkisen kuluttua osaajahankinnasta vastaavat astelivat lähteeltä tyytyväisenä uusien osaajien kanssa. Lähteen pinta jäi aivan kuin odottaen väreilemään, mitä huominen toisi tullessaan.
Yrityksen Pääviisas seisoi mykistyneenä äsken kuullusta ja nähdystä. Tässäkö oli todellinen ratkaisu. Ei siis taikasanoja osaajille, ei loitsuja, ei valitusta Valtakunnan osaajavastaavalle tai tulikivenkatkuista sadattelua vähäisistä osaajista. Vain oman osaajahankinnan päivittäminen tähän tilanteeseen.
Pääviisas suoristi selkänsä, katsoi päättäväisenä kohti osaajalähdettä ja sanoi itselleen: Jos Kilpailija onnistuu, onnistumme mekin. Heti aamun tultua etsin neuvonantajan, joka auttaa terävöittämään osaajahankinnan niin, että Yrityksen kasvu jatkuu ja hunaja ei lopu varastosta.
Eipä Pääviisas ollut suotta saanut nimeään!
