Vuorovaikutustaidot – tuo mystinen yhdyssana, joka herättää mielikuvan kahdeksaa kieltä taitavasta marenkikuorrutteisesta elämänhallintakonsultista keskustelemassa taitavasti ja halaamassa sujuvasti niin puutarhatonttuja kuin astrofyysikoita. Entäpä jos kyse onkin ihan meille kaikille kuuluvista taidoista, joissa voimme kehittyä läpi elämän.
Soitin kerran opiskelijalle, jolle halusin tarjota mahdollisuutta harjoittelupaikkaan/kesätyöhön yhdessä Suomen parhaimmista asiantuntijayrityksistä. Kyseinen nuorukainen oli ilmaissut jo aiemmin edustamalleni yritykselle kiinnostuksensa kesätyöhön. Keskustelu eteni seuraavasti:
-Tuut, tuut, HALOO (kyllästyneellä äänellä)?
– Juha Koikkalainen Pleinert & Partner tervehdys.
-klik, tuut, tuut
Tein johtopäätöksen, ettei kyseisellä opiskelijalla ollut aikaa tai halua keskustella kaiken maailman soittelijoiden kanssa – ties vaikka olisi ollut puhelinmyyjä. Tässä tapauksessa henkilö kuvainnollisesti sanoen potkaisi itse onnen pois – ihan korvalle täräytti.
En ole niin herkkänahkainen, että yksi luurin korvaan lyöminen suistaisi maailmani radaltaan, mutta jäin miettimään, miten helposti me voimme pilata eteemme avautuvia mahdollisuuksia.
Ahkera ja kunnianhimoinen ihminen voi käyttää vuosia opiskellakseen ja luodakseen uran, mutta suhtautuu ylimielisesti ihmisiin, joita ei koe tarvitsevansa. Myyjä opettelee tuotteensa tekniset detaljit ja kaiken mahdollisen kilpailijoiden mallista, mutta ei kuuntele asiakasta tai pitää heitä idiootteina. Johtajalla voi olla timanttinen suunnitelma tulevaisuuden menestykseen, mutta hän ei keskustele siitä johdettaviensa kanssa, jotta he voisivat sitoutua tavoitteeseen myös tekemisen tasolla.
Vaikka valtaosa meistä ”tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa”, vuorovaikutustaitojen kehittäminen on elämän mittainen projekti – siis jos haluaa kehittyä. Hyvät vuorovaikutustaidot eivät ole synnynnäinen ominaisuus, vaan ne ovat opittuja ja niitä ylläpidetään harjoittelemalla. Vaikka Suomi on perinteisesti yksilöurheilijoiden maa, tässä lajissa menestyvät parhaiten ne, jotka suostuvat harjoittelemaan muiden ihmisten seurassa.
Puheliaana henkilönä olen saanut lukuisia tilaisuuksia harjoitella omia vuorovaikutustaitojani. Kyse ei ole siitä, että jäisin sanattomaksi, vaan siitä, että pystyn kohtaamaan ihmisen niin, että hänelle syntyy kohtaamisesta myönteinen kuva. Välillä suusta on tullut sammakkoja, joita en pysty prinsseiksi muuttamaan, vaikka kuinka olen yrittänyt. Välillä oma asia on ollut niin tärkeä, että toisen kuunteleminen on unohtunut. Jatkan kuitenkin harjoittelua, sillä uskon kaikilla olevan mahdollisuuden kehittyä – myös minulla.
Vuorovaikutustaitoja ei kannata kuitenkaan opetella ja harjoitella silloin, kun ollaan todellisissa testitilanteissa: työhaastattelussa, tärkeässä asiakaspalaverissa tai jalkauttamassa strategiaa. Taitoja kannattaa harjoitella jo aiemmin.
Kun omat kehityskohteet ovat selvillä ja on saatu malleja kohdata erilaisia vuorovaikutustilanteita (asiakaspalvelu, myynti, johtaminen, palaverikäyttäytyminen jne.) voi harjoitella täysipainoisesti. Parhaat hetket opiskella ja harjoitella vuorovaikutustaitoja ovat arkiset kohtaamiset puolison, työkaverin, siivoojan, naapurin, kaupan kassan ja muiden eteen tulevien IHMISTEN kanssa. Näissä arjen tilanteissa voi hioa itsestään vuorovaikutustaitojen Jediritarin – jos vain haluaa.
Kun olen kohdannut tällaisia arjen sosiaalisissa tilanteissa taitojaan hioneita ihmisiä, he tekevät vaikutuksen. He ovat tehneet varmasti virheitä, mutta he ovat halunneet oppia niistä. Heitä on helppo lähestyä ja heitä auttaa mielellään, jos he sattuvat jotakin pyytämään. Onnen kohdatessaan he eivät katsele otsanauhaa, vaan reagoivat eteen tuleviin tilanteisiin siten, että Onni tuntuu viihtyvän heidän kanssaan.
Hyvät vuorovaikutustaidot, kanssaihmisten kunnioitus ja kohtelias käytös ovat silläkin tavalla mukavia juttuja, etteivät ne maksa mitään. Lisäbonuksena saattaa päästä uralla eteenpäin, onnistua asiakastyössä tai saada johdettavat työskentelemään yhteisen tavoitteen eteen myös silloin, kun valvova silmä ei ole paikalla.
Jos ihminen todella toimisi rationaalisesti, hän suorastaan pyrkisi tilanteisiin, joissa voi jättää itsestään hyvän muistijäljen. Vuorovaikutustaitojen harjoituskurssille olisi jonoa ja kouluissa opetettaisiin pakollisena oppiaineena kommunikointitaitoja. Koska noista kursseista ei ole ylitarjontaa, olen valmis sparraamaan työyhteisöä tarvittaessa. En vuorovaikutustaitojen mestarina – vaan jatkuvasti opiskelevana kanssamatkaajana, joka on valmis jakamaan oppimaansa.
Ihan vaan siksi, ettei Onni mene ohitse huomaamatta ja yllättäen. Oli sitten kysymyksessä työyhteisön hyvinvointi, asiakaskokemus tai johtaminen.
Soitellaan.
Juha Koikkalainen
juha.koikkalainen@pleinertpartner.com
