Työnhaku voi olla yhtä tuskaa, minä tiedän. Työpaikkailmoituksiin vastaaminen on todennäköisyyksiä vastaan taistelemista ja avointen hakemusten lähettäminen puolestaan mustan aukon ruokkimista. Kuinka moni on kuullut ihmisestä, joka on saanut työpaikan jättämällä yritykseen avoimen hakemuksen? Heitä kuitenkin tiettävästi on olemassa?
Mitä työnhakijan pitäisi sitten tehdä, jos kaikki on niin vaikeaa? Vastaus on kipukirje (eng. pain letter).
Otetaan vertailukohta yritysmyynnistä: Itseään kunnioittava myyjä ei lähde tuotelähtöisesti tyrkyttämään asiakkaalle mitä nyt itsellä sattuu olemaan tarjolla. Sen sijaan hän tutustuu asiakkaaseensa ja tämän tarpeisiin. Jokaisella asiakkaalla on asioita, joilla hänen suoritustaan yritysmaailmassa mitataan ja joihin hän pyrkii tai kääntäen – mitä hän pyrkii välttämään. Myyjän tehtävä on omalla tarjonnallaan auttaa asiakasta joko saavuttamaan tai välttämään näitä asioita. (googleta One minute salesman)
Työnhaussa on aivan sama tilanne.
Kuten myyntitilanteessa, työnhakijan pitää tietää mihin on hakemassa. Jokaisella esimiehellä on omat murheensa, joiden ratkominen täyttää hänen päivänsä. Kipukirjeen ydin on
”Minä tiedän mikä on sinun ongelmasi, minä voin ratkaista sen!”
Hyvä kipukirje vaatii toimialan ja yrityksen tuntemista ja hakijan ammattitaidon osoitus on tuntea juuri ne yritykselle relevantit ongelmakohdat, joita hakija osaa korjata. Näin esimies saa eteensä motivoituneita ja oma-aloitteisia työnhakijoita, jotka osaavat keskittyä ratkaisuihin ja tästä joukosta on helpompi valita tulevat uudet tiimiläiset. Soittaako sana ”piilotyöpaikka” mitään kelloa?
Hakijan tehtävä on etsiä sellaiset yritykset ja esimiehet, joiden kanssa hän haluaisi tehdä jatkossa yhteistyötä ja lähestyä suoraan esimiehiä – ei HR:ää! (paitsi jos HR on se osasto, jonne hakija haluaa).
Kipukirjeen laatiminen vaatii tietenkin muutosta työnhakijan ajattelutapaan ja vaivannäköä eri tavalla kuin perinteinen työpaikkailmoitusten seuraamiseen perustuva työnhaku. Vaakakupin toisessa päässä odottaa kuitenkin uusi työpaikka, joten…
Olen monta kertaa saanut kuulla tässä yhteydessä kommentteja, kuinka ”kyllähän tuo muille on mahdollista, mutta se mun tilanteeni…” Itseäni tuo asenne ei ole koskaan erityisesti viehättänyt ja minusta se johtaa jos ei nyt suoraan tuhoon niin parhaimmillaankin vain keskinkertaisuuteen.
Kipukirjeen ydin on se, että kirjoittaja (työnhakija) on oman alansa ammattilainen ja tietää millaisia ongelmia hänen osaamisellaan pystytään poistamaan. Seuraava vaihe on tunnistaa organisaatiot, joilla tällaisia ongelmia on ja tarjota heille osaamistaan.
Pari esimerkkiä:
Myyntiedustaja saattaa olla erikoisen hyvä rakentamaan suhteita jälleenmyyntiverkostoon. Tällöin hän kääntää asian voitokseen etsimällä jakelukanavanaan jälleenmyyjiä käyttävän yrityksen ja esittää esim. kysymyksen: ”onko teillä vaikeuksia saada jälleenmyyjiänne suosittelemaan loppuasiakkaille teidän tuotteitanne? Minä olen ratkaisu.”
Varastomies voi puolestaan kysyä varastopäälliköltä hänen varastosaldojen täsmäämiseen ja noutovaraston asiakaspalveluun liittyvistä haasteistaan ja kertoa saaneensa itse tunnustusta tarkkuudestaan ja ystävällisestä asenteestaan.
Nämä saattavat tuntua yksinkertaisilta esimerkeiltä, mutta ei totuus sen kummempaa ole. Mitä vaativampiin ja abstraktimpiin tehtäviin mennään, tulee kipupisteen määrittäminen tietenkin haastavammaksi, mutta vastaavasti työnhakijan tuntemuksen omasta osaamisestaan ja tarjonnastaan pitäisi nousta samassa suhteessa, joten mikä se ongelma olikaan?
Ei kenenkään tarvitse soittaa toimitusjohtajalle ja kysyä ”mikä sun ongelmasi on?”
Eräs ammatinvalinnanohjaaja kertoi opastavansa nuoria työelämään esittämällä kysymyksen ”millaisia ongelmia haluat ratkoa työssäsi?” Sitähän se työelämä on, ongelmien ratkaisemista. Ammattilainen tietää miksi hän on aiemmin ollut palkkansa arvoinen. Kipukirjeellä tätä kykyä tarjotaan seuraavalle potentiaaliselle palkanmaksajalle.
Koska kertaus on opintojen jne. – Älä haaskaa hyvää kipukirjettä henkilöstöosastolle tai rekrytointikonsultille. Se toimitetaan ongelman kokijalle = tulevalle esimiehelle ja soitto perään. Jos ei ala toimia, ota yhteyttä. Laitetaan piilotyöpaikat uusjakoon.
#osaajapääoma #rekrytointi #piilotyöpaikka
