En ole mikään nyrkkeilyfani, mutta luin taannoin tuon otsikon lauseen laitettuna Mike Tysonin suuhun. Jokin siinä jäi minua kaivelemaan, kunnes tajusin sen kuvaavan liikkeenjohtoa aivan täydellisesti ja erityisesti omaa lemmikkiäni, henkilöstöstrategiaa.
Auringonpaisteessa ja tilauskirjojen täyttyessä tasaisella vauhdilla on helppo olla suuri liikkeenjohtaja. Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä, joista on kirjoitettu kirjoja ja heitä on kuvattu menestystarinasta toiseen liihotteleviksi johtamismessiaiksi, kunnes se nyrkki on osunut keskelle taulua ja sen jälkeen ympärillä pörräävien toimittajien määrä on romahtanut.
Suunnitelmat eivät kestäneetkään Tysonin nyrkkiä.
Liiketoimintaympäristö on täynnä yllättäviä muuttujia lähtien odottamattomista yrityskaupoista aina valtakunnantviittaajiin saakka, mutta liikkeenjohto ei saa vain kulkea ympäriinsä ymmyrkäisin silmin ihmetellen maailman muutoksia reagointimoodi päällä. Johtajien pitää ymmärtää omiin liiketoiminta-alueisiinsa vaikuttavat mm. megatrendit (esim. digitalisaatio), yleisen mielipiteen muuttuminen (esim. ympäristöasiat), kilpailijoiden suunnitelmat (esim. Amazon) ja pystyä vetämään tästä johtopäätöksiä omaan toimintaansa. Miten nämä muutokset vaikuttavat meidän strategiamme toteutumiseen?
Kuka sen meidän strategiamme sitten toteuttaakaan, jos eivät ihmiset?
Millaista osaamista meillä pitää olla vaikkapa viiden vuoden kuluttua? Onko se osaaminen jo talossa vai onko se koulutettavissa nykyisille tekijöille? Mitä pitää ottaa huomioon uusien ihmisten rekrytoinnissa ja niin edelleen.
Jos vuosikausien hiljaisen tiedon haltijan eläkkeelle jääminen normaaliin aikaan pääsee yllättämään, on lähestyvä Tysonin nyrkki täysin ansaittu.
#osaajapääoma #hrstrategia
